Terminologiset teemat – usein uutta tai lainattua, välillä vanhaa ja sinistäkin

Nina Pilke

Terminologian teorian kehittäminen alkoi 1930-luvulla, kun itävaltalainen insinööri Eugen Wüster loi erikoisalojen käsitteistöjen ja ilmausten kuvaamiseen ja yhtenäistämiseen soveltuvan teorian perusteet. Terminologian teorian ja menetelmien taustalta löytyy erityisesti teknisten alojen tarve yhtenäistää ja ohjailla termistöä.

Menetelmiä ei kuitenkaan käytetä vain standardisointiin vaan niitä voidaan soveltaa esimerkiksi myös eri alojen termistöjen kartoittamiseen, termiongelmien ratkaisuun, sanastojen laatimiseen sekä erikoisalatekstien jäsentämiseen.

Terminologian teorialla on alusta asti ollut vahva käytännön kytkös, kun periaatteet, ohjeistot ja säännöt on sovitettu käytännön tarpeisiin eri aloilla tehtävää sanastotyötä ajatellen. Terminologisen tutkimuksen ja käytännön sanastotyön yhteyttä on verrattu kielitieteen ja kielenhuollon väliseen työnjakoon. Kielitiede analysoi ja kuvaa kieltä ja sen ominaispiirteitä, normatiivinen kielenhuolto hyödyntää tämän työn tuloksia.

Terminologinen tutkimus selvittää erikoisalojen käsitteiden, termien ja termistöjen ominaispiirteitä sekä sitä, kuinka termejä ja muita käsitettä edustavia elementtejä käytetään erikoisalaviestinnässä. Tutkimuksen lähtökohtana on aina käsite. Käsitepiirteitä ja käsitteiden välisiä suhteita tutkimalla hahmotetaan kokonaiskuvaa alan käsitteistöstä ja mahdollisista käsitteellisistä ongelmista. Termi voi kertoa jotain käsitteestä eli olla läpinäkyvä piirteiden tai käsitejärjestelmän kannalta, mutta se on kuitenkin aina sekundäärinen suhteessa käsitteeseen.

Erikoisalakohtaisen tiedon esittämistapa eri konteksteissa on terminologisesti mielenkiintoinen ilmiö. Esimerkiksi ruotsalaisessa laissa Lag (2001:559) om vägtrafikdefinitioner käsitteeseen cykel (suom. pyörä) näytetään yhdistettävän kaksi määritelmää¹:

Cykel
1. Ett fordon som är avsett att drivas med tramp- eller vevanordning och inte är ett lekfordon.
2. En eldriven rullstol som förs av den åkande och är konstruerad för en hastighet av högst 15 kilometer i timmen.

Ensimmäisessä määritelmässä pyörä määritellään polku- tai kampivetoiseksi ajoneuvoksi. Toisessa määritelmässä ei kuitenkaan enää määritelläkään samaa käsitettä vaan luokitellaan myös sähkökäyttöinen pyörätuoli samaan kategoriaan pyörän kanssa, millä on merkitystä lain soveltamisen kannalta. Tässä kohtaa terminologi suosittelisi erilaisen tiedon pitämistä erillään: käsitteiden määritelmät omana kohtanaan ja lain sovellukset omana kohtanaan. Suositusta tukee myös se tosiasia, että kyseisessä laissa ei muissa kohdissa määritellä sovelluksia. Esimerkiksi hevosajoneuvoa ei käsitellä auton käsitteen yhteydessä, vaikka se tieliikenteessä (soveltuvin osin) rinnastetaankin moottorikäyttöiseen ajoneuvoon.

Erikoisalan tavan ja perinteen jäsentää tietoa voidaan sanoa ohjaavan tiedon esittämistapaa. Terminologisen käsitejärjestelmien analysoinnin avulla saadaan selville käsitteiden väliset suhteet. Useimmiten on viestinnän kannalta tarkoituksenmukaisinta valita kerrallaan yksi järjestys, esimerkiksi hierarkkinen (tyypit, alatyypit), osa-kokonaisuus tai vaiheittainen jäsennys.

Uutta

Koska tavoitteena on viestinnän kuvaaminen ja useimmiten myös sen selkeyttäminen, keskittyy terminologinen tutkimus pääasiassa kuvaamaan alan ja sen erikoisalaviestinnän nykytilaa. Kun tutkimuskohteena on alan käsitteistö ja ilmaisut, on nykytilan absoluuttinen kuvaaminen käytännössä mahdotonta, sillä tämän päivän todellisuus on huomenna jo historiaa. Näin ollen kyseessä on paremminkin yhden ajankohdan tilannesidonnainen kuvaus ja dokumentointi.

Eugen Wüster aloitti menetelmien kehittämisen aikanaan tekniikan alalta. Vielä nykyäänkin sanastotyötä tehdään useimmiten teknisillä aloilla. Yksi syy tähän on alan nopea kehitys. Tällöin alan käsitteistöä ei ole selvästi määritelty eivätkä käsitteiden väliset rajat ole tarkkoja. Samoista käsitteistä voidaan käyttää useita eri termejä tai yhtä ja samaa termiä käyttää edustamaan useampaa käsitettä.

Jäsenyys Euroopan unionissa takaa osaltaan sen, että suomalaisella terminologian tutkijalla riittää seurattavaa ja pohdittavaa arkipäiväänkin liittyvissä asioissa. Uutisoinnit esimerkiksi maitotuotteiden, savukkeiden ja viimeisimpänä alkoholijuomien uusista jaotteluista ja sitä kautta uusista nimityksistä ovat terminologisesti erittäin mielenkiintoisia ilmiöitä.

Lainattua

Terminologisen käsiteanalyysin avulla voidaan selvittää eri tieteenalojen, tutkimusalojen ja tutkimussuuntausten välisiä rajanvetoja. Koska erikoisalat lainaavat toisiltaan käsitteitä ja niitä edustavia ilmauksia, tulisi erityisesti toisiaan lähellä olevien alojen määritellä käsitteensä niin, että mahdolliset käsitteelliset erot ja yhtäläisyydet ovat selviä.

Termejä kulkee jatkuvasti myös yleiskielen ja erikoiskielten välillä. Yleiskielen sanat niin sanotusti termittyvät saadessaan alakohtaisen määritelmän, termit puolestaan menettävät suurimman osan erikoisalakohtaisista piirteistään, kun niitä aletaan käyttää yleiskielessä. Vieraskielisiä lainoja suhteessa omakielisiin ilmauksiin pohditaan terminologian alalla. Terminmuodostuksessa suosituksena on yleensä omakielisyys. Yleislainojen, erityislainojen, käännöslainojen ja sitaattilainojen käyttö terminmuodostuksessa on ilmiönä sidoksissa ei vain ilmausten läpinäkyvyyteen vaan myös laajemmin omakieliseen viestintään ja sitä kautta kulttuuriseen identiteettiin.

Terminologisesti sekä uutta että tietyssä mielessä lainattua löytyy Vaasan yliopistossa käyttöön otettuun SoleTM-työajan kohdentamisjärjestelmään liittyvästä dokumentaatiosta. Kun tarkasteltavaksi otetaan ohjeistuksissa usein esiintyvä projekti, voidaan tehdä seuraavia havaintoja. Termillä projekti näytettäisiin viitattavan polyseemisesti sekä käsitteeseen ’tarkkaan suunniteltu hanke tietyn päämäärän saavuttamiseksi’ että myös palvelussuhteeseen ja virkatyöhön liittyviin käsitteisiin.

Dokumenteissa on myös tiettyä epäjohdonmukaisuutta termien osalta ehkä juuri liittyen käsitteiden runsauteen ja termien niukkuuteen, mikä näkyy siinä, että tukitehtäviä ei poissaolojen mukaisesti kutsuta tukitehtäväprojektiksi vaan projektiksi 15060. Eri jäsennysten (siis toisaalta tieteelliset hankkeet, toisaalta työaika, työtehtävät ja poissaolot) yhdistämisen vaikeus näkyy myös muiden yliopistojen SoleTM-dokumenteissa. Esimerkiksi Oulussa puhutaan niin sanotusta poissaoloprojektista, Jyväskylästä kirjataan tunteja ”projektinumerolle poissaolot” ja Tampereella ”tehtävälle poissaolo”.

Jäsennys ja käsitteiden nimitykset ovat merkityksellisiä. Ne eivät vaikuta vain siihen, miten omaksumme asian suhteessa olemassa oleviin tietorakenteisiin, vaan myös siihen, miten suhtaudumme eri asiantiloihin. Poissaoloprojekti on hallinnollisesti tietyn laskentamallin osana hyvä ja käyttökelpoinen termi. Mutta kun poissaoloprojekti sijoittuu järjestelmässä käyttäjän näkymässä täydentävän rahoituksen hankkeiden joukkoon ja yliopiston tutkija lisäksi luokitellaan tällaisen projektiryhmän jäseneksi, on tilanne aivan toinen. Terminologisesti parempi lähtökohta olisi esimerkiksi ottaa jäsennyksen lähtökohdaksi välitön ja välillinen työ.

Vanhaa

Terminologisessa tutkimuksessa on aina tietyllä tavalla mukana alan kehitys. Varsinaista diakronista tutkimusta alalla tehdään kuitenkin suhteellisen vähän. Eri aikaan sidottujen käsitteistöjen ja termistöjen vertaaminen saman alan sisällä voivat antaa mielenkiintoista tietoa esimerkiksi siitä, miten ja millä aikavälillä laki- tai säännöstömuutokset vaikuttavat alan käsitteistöön ja termistöön.

Kun erikoisalalla on suoria kytköksiä ihmisten arkielämään, saavat uudet käsitteiden nimitykset ja vanhojen nimitysten muuttaminen aikaan yleensä laajempaa keskustelua. Yksi tällainen keskustelu koskee maailman nisäkkäiden uusia suomenkielisiä nimiä. Nisäkäsnimistötoimikunta julkisti 20 vuoden työn tuloksena ehdotuksensa syksyllä 2008². Sekä suomen kielen lautakunta että laaja yleinen keskustelu on kiinnittänyt huomiota sekä ehdotettujen termien kieliasuun että siihen, ettei vakiintuneisuuden merkitystä ja ehdotettujen muutosten vaikutusta suomen kielen puhujien kokemuspiiriin ja yhteiskuntaan ole pohdittu riittävästi. Terminologisesti nimistö ja sen taustalla olevat periaatteet ovat monella tapaa mielenkiintoisia. Esimerkiksi lajipohjaiseen käsitejärjestelmään pohjautuvaa peura-loppuisten nimien muutosta kauris-loppuisiksi ei ole toteutettu systemaattisesti uusien nimien kohdalla. Kauriiden alaheimoon kuuluu suo-, metsä- ja valkohäntäkauriiden lisäksi esimerkiksi uutena nimikkeenä hemulit. Nimistö ei näin ollen ole yhtenäinen vaan saman tason nimityksissä on käytetty useita eri terminmuodostusperiaatteita: asuinaluetta ilmaiseva (suo, metsä), ulkonäköä ilmaiseva (valkohäntä) ja laina (eläimen intiaanikielisestä nimestä guemul + i). Kun nimi vielä assosioituu helposti kirjallisuuteen, katsoo suomen kielen lautakunta sen myös tyyliltään häiritsevän poikkeavaksi.

Sinistä

Selvittäessään nimen ja termin rajamaastoa terminologian tutkijat voivat, kuten seuraavassa esimerkissä³, saada selville lähinnä tutkimuksen sivujuonteena, että langattoman Bluetooth-tekniikan taustalta löytyy 900-luvulla elänyt tanskalainen viikinkikuningas Harald Blåtand Gormson, joka kuuluu olleen kuuluisa viestintäkyvyistään ja yhden tulkinnan mukaan saaneen siniseen viittaavaan nimensä juuri halustaan ja kyvyistään välttää konflikteja (”shy tooth”). Teoreettisen kategorisoinnin rakentamisen lisäksi tutkijat tulivat näin ollen dokumentoineeksi yhden epätavallisemman tavan nimetä erikoisalan käsitteitä.

Sekä terminologian alan tutkijalle että alan käytännön sanastotyötä tekevälle jäsentäminen ja mallintaminen ovat keskeisiä asioita. Tässä työssä ohjaavina elementteinä toimivat tietyt teoreettiset periaatteet. Yhteistä kaikelle terminologiselle jäsentämiselle on sen tosiasian tunnistaminen ja tunnustaminen, että jäsennys ja mallinnos ei ole yhtä kuin todellisuus vaan todellisuuden kuvaus tietystä tietoisesti valitusta perspektiivistä. Tätä asiaintilaa kuvaa oivallisella tavalla belgialaisen taiteilijan René Magritten maalaus, jossa on piirros piipusta ja ranskankielinen teksti ”Tämä ei ole piippu”. Maalauksen ideana on osoittaa, että piippuna pitämämme on vain kuva piipusta: ei siis todellisuus sellaisenaan vaan maalauksen kautta. Vastaavalla tavalla terminologinen tutkimus ja terminologisten menetelmien käyttö tuottaa tiettyjä näkökulmia todellisuuteen erikoisalaviestinnän kontekstissa. Terminologian avulla voidaan vähentää vääristymiä sekä tuottaa ”kuvia”, jotka ovat koko käyttökontekstissaan hyväksyttäviä ja tarkoituksenmukaisia.

Kehitys

Vaasan yliopisto on ainoa pohjoismainen yliopisto, jossa terminologiaa voi opiskella laajana sivuaineena. Terminologinen tutkimus ja opetus aloitettiin Vaasan kauppakorkeakoulussa (nyk. Vaasan yliopisto) 1970-luvulla käytännön sanastotyön kautta, sanakirjan Redovisningens terminologi (Otava 1977) muodossa. Vuonna 1987 terminologia sai sivuaineen statuksen.

Vaasassa tehtävä terminologia-alan tutkimus on alusta lähtien ollut vahvasti kansainvälisesti suuntautunutta, minkä taustalta löytyy samalla tavalla suuntautunut erikoisalaviestinnän tutkimuksen perinne. Vaasassa on kehitetty terminologian teoriaa käsitejärjestelmiä, käsitepiirteitä ja käsitteiden olemusta koskevan tutkimuksen kautta. Lisäksi on tutkittu terminmuodostuksen periaatteita omakielisyyden ja suullisen erikoisalaviestinnän kannalta, selvitetty kielenhuollon rakentumista ja termistöjen ominaispiirteitä.

Alan tutkimuksen tulevaisuudenhaasteena on menetelmien kehittäminen yhä laajemmin sovellettaviksi sekä niiden markkinointi yhteiskuntaan. Vaasassa tätä työtä tehdään muun muassa uuden avauksen kautta, jonka tavoitteena on mallintaa ainesidonnaista kielenoppimista kielikylvyssä käsiteanalyysin kautta. Soveltamalla terminologisia menetelmiä eri tavoin myös erikoisalaviestintään suuntautuneessa kieltenopetuksessa – kontekstissa johon nämä menetelmät ovat omiaan – kehitetään osaltaan erikoisalakohtaisen tiedon jäsentämisen asiantuntijuutta tietoyhteiskunnan tarpeisiin. 

¹Esimerkki on peräisin Helena Palmin artikkelista Ord, termer och definitioner i lagtext (teoksessa Nordterm 2005 – Ord og termer, Reykjavík: Íslensk málstöð 2006).
²Esimerkit ovat peräisin Nisäkäsnimistötoimikunnan verkkosivustolta http://www.fmnh.helsinki.fi/luonto/nimet/nisakkaat/.
³Esimerkki on esitetty Anita Nuopposen ja Nina Pilkkeen artikkelissa Radiccio, Bond och Conax – om termer och namn i fackordlistor (teoksessa Kunnskap og fagkommunikasjon – Nordterm 2007, Oslo: Språkrådet 2008).