Nina Martola – leksikografian ja syntaksin osaaja

Anu Ylisalmi

Filosofian tohtori, tutkija Nina Martola työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotuksen) ruotsin kielen osaston johtajana.

Monivaiheinen polku Mustasaaresta pääkaupunkiin

Nina Martola on kotoisin Mustasaaresta Pohjanmaan rannikolta. Yliopisto-opintonsa Martola aloitti Åbo Akademissa pääaineenaan germaaninen filologia. ”Taisin valita saksan kielen, koska olin lapsena innoissani saksalaisesta scifi-aiheisesta televisiosarjasta,” Martola muistelee. Myöhemmin hän vaihtoi pääaineekseen kuitenkin ruotsin kielen ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi. Tuolloin akateeminen maailma ei kuitenkaan kiinnostanut Martolaa, ja hän toimi kolmen vuoden ajan kansanopiston ruotsin opettajana Nurmeksessa, Pohjois-Karjalassa.

Nurmeksesta Martola siirtyi pääkaupunkiseudulle ja työskenteli kuutisen vuotta Yleisradion ruotsinkielisten lastenohjelmien toimituksessa kuvaussihteerinä. Töiden ohella Martola opiskeli Helsingin yliopistossa pohjoismaisia kieliä ja valmistui filosofian kandidaatiksi. 

Sanakirjatöistä tutkimusmaailmaan

Martolan valmistuttua yliopistosta professori Lars Huldén pyysi häntä mukaan suomenruotsalaista nimistöä kuvanneeseen projektiin. Martola aloitti työnsä Svenska litteratursällskapetissa, mutta työsuhde siirtyi pian Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen. Paikannimiprojektin valmistumisen aikaan haettiin työntekijöitä laatimaan Suomi-ruotsi-suursanakirjaa ja Martola valittiin yhteen tehtävistä. ”Sillä tiellä olen edelleen,” Martola naurahtaa.

Martola valmistui filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta syksyllä 2007. Hän tutki väitöskirjassaan valenssia eli sanan esiintymistä tietynlaisten täydentävien sanojen kanssa. Valenssikysymykset alkoivat kiinnostaa Martolaa jo hänen opiskellessaan Turussa germaanista filologiaa ja ne ovat seuranneet häntä koko hänen uransa ajan: ”Käytännön valenssiasioihin törmäsin opettaessani ruotsia suomenkielisille, mutta erityisen keskeisessä asemassa valenssikysymykset olivat Suomi-ruotsi-suursanakirjan toimitustyössä.” Erityisenä tutkimuskohteena Martolan väitöskirjassa oli åt-preposition käyttö suomenruotsissa ja ruotsinruotsissa.

Martolan väitöskirjatutkimuksen päätulos oli, että samat verbin ja åt-preposition muodostamat rakenteet esiintyvät sekä suomenruotsissa että ruotsinruotsissa, mutta erona on niiden yleisyys. ”Suomenruotsin eroavan åt-preposition käytön on kuviteltu johtuvan suomen allatiivin vaikutuksesta, mutta tutkimustulokseni viittaavat siihen, että allatiivi on vain osasyy.” Tärkeä havainto oli, että åt-preposition käyttö nykykielessä kuvastaa osittain vanhempia kielimuotoja. Prepositiota käytetään edelleen suunnan ilmaisemiseen tietyissä kiteytyneissä ilmaisuissa kuten åt höger ja det gick åt skogen. Oma vaikutuksensa åt-preposition esiintymiseen on väitöskirjan mukaan myös sillä, että tietyillä sanoilla on taipumus esiintyä usein yhdessä.

Martolan tutkimus tukee psykolingvistisiä tutkimuksia, joissa on todettu, että ihmiset muodostavat usein lauseensa valmiista tai puolivalmiista osista eivätkä niinkään vain yhdistämällä yksittäisiä sanoja.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ruotsin kielen osasto

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ruotsin kielen osastolla on kaksi päätehtävää, kielenhuolto (sisältäen nimistönhuollon) ja murresanakirjaprojekti Ordbok över Finlands svenska folkmål. Ruotsin kielen osastolla työskentelee tällä hetkellä 11 henkilöä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on henkilökuntaa yhteensä noin 100 henkilöä, joista vakituisia noin 90.

Ruotsin kielen osastolla on tekeillä muitakin julkaisuja. Svenska ortnamn i Finland -julkaisusta ilmestyy tänä vuonna uusi tarkistettu painos sekä kirjana että verkossa. Ruotsin kielen osaston tutkija on osallistunut aktiivisesti myös Svenskt lagspråk i Finland -julkaisun uutta painosta varten tehtävään tarkistustyöhön. Myös murresanakirjan julkaisemista verkossa suunnitellaan.

Ruotsin kielen osastolla on vuosien aikana laadittu myös sanastoja, esimerkiksi Urheilusanasto ja Koulutussanasto (molemmat on julkaistu muun muassa Sanastokeskuksen TEPA-termipankissa). Vähentyneistä henkilöstöresursseista johtuen osastolla ei juuri nyt ole tekeillä yhtään sanastoprojektia.

Ruotsin kielen osasto tekee läheistä yhteistyötä Kielineuvoston kanssa, joka on Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta vastaava organisaatio Ruotsissa. Suomenruotsalaisen kielenhuoltotyön pääperiaate on huolehtia siitä, ettei virallinen suomenruotsi ala elää omaa elämäänsä ruotsinruotsista erillään. Osasto pitää yhteyttä myös Ruotsin sanastokeskukseen Terminologicentrum TNC:hen.

Toimitussihteeristä johtajaksi

Nina Martola on ollut Kotimaisten kielten ruotsin kielen osastolla töissä vuodesta 1988 lähtien. Martola aloitti työnsä suomenruotsalaista nimistöä kuvanneen projektin myötä, jossa hän oli kolme vuotta paikannimiä käsitelleen osaprojektin toimitussihteerinä. Martolan tehtävä oli koota tutkimustuloksia eri lähteistä ja laatia niiden perusteella alustavia nimiartikkeleita.

Martola oli toimitussihteerinä myös Suomi–ruotsi-suursanakirjan laatimisprojektissa sen kuuden vuoden ajan, jonka projektin sisältötyö kesti. Martola laati muun sanakirjatoimituksen tapaan sanakirja-artikkeleita, mutta hoiti tämän lisäksi muun muassa tilastointia ja teki erilaisia aineistoa yhdenmukaistavia tietokoneajoja. Martola kuvailee sanakirjatyön tekemistä mielenkiintoiseksi, hauskaksi, haastavaksi ja välillä turhauttavaksikin. ”Sanakirjatyö on mitä suurimmissa määrin tiimityötä, ainakin niissä projekteissa, joissa olen ollut mukana,” Martola toteaa.

Vuodesta 2008 lähtien Martola on toiminut ruotsin kielen osaston johtajana. Johtajuuden yhdistäminen tutkijan työhön on onnistunut hyvin. Martola sanoo, että noin puolet hänen työajastaan kuluu hallinnollisiin tehtäviin ja toisen puolikkaan hän voi käyttää tutkimukseen ja kirjoittamiseen. ”Tutkimus on lähellä sydäntäni ja nautin siitä, kun voin syventyä johonkin tutkimuskysymykseen,” Martola kertoo.

Toimiminen ruotsin kielen osaston johtajana Mikael Reuterin jälkeen ei ole ollut Martolalle aivan helppoa. ”Mikael oli osaston johtajana niin kauan, että varsinkin Kotuksen ulkopuolella osastonjohtajuus niputettiin vahvasti yhteen kielenhuoltokysymysten kanssa,” Martola kuvailee. ”Mikaelin edeltäjä Kurt Zilliacus oli kuitenkin nimistöntutkija ja nimistönhuoltaja. Minun omat osaamisalani ovat leksikografia ja syntaksi.” Martola sanoo ohjaavansa saamansa oikeakielisyyskysymykset suoraan päivystävälle kielenhuoltajalle, vaikka hän onkin uudessa tehtävässään perehtynyt kielenhuoltotyön periaatteisiin.

Martola kertoo olevansa huolissaan osaston pienentyvistä resursseista. ”Osastolle pyritään jatkuvasti antamaan uusia työtehtäviä, mutta henkilöstön määrä on vähentynyt. Meidän on ollut pakko priorisoida työtehtäviä ja tärkeiden tehtävien hoitamatta jättäminen tuntuu hyvin turhauttavalta,” Martola harmittelee.

Pohjoismainen yhteistyö kiinnostaa Martolaa kovasti. Hän on osallistunut aktiivisesti Leksikografian pohjoismaisen yhdistyksen toimintaan sen perustamisesta lähtien vuonna 1991. Martola on ollut yhdistyksen hallituksessa ja osallistunut moniin konferensseihin ja symposiumeihin. ”Ruotsin kielen osaston johtajana olen päässyt mukaan pohjoismaiseen kielipolitiikkaan ja kielenhuoltoyhteistyöhön,” Martola kertoo.

Martola puhuu äidinkielenään ruotsia, mutta osaa suomea erinomaisesti. Hän puhuu melko sujuvasti myös englantia ja saksaa. ”Olen tullut toimeen ranskaksi ja espanjaksi, silloin kun osasin niitä parhaiten, mutta niiden taito on päässyt käytön puutteessa ruostumaan. Sitä paitsi olen vuosien kuluessa kokeillut myös swahilia, venäjää, kiinaa ja suomalaista viittomakieltä,” Martola kertoo.

Suomenruotsilla hyvä asema

Ruotsin kielen asema on Martolan mukaan nyky-Suomessa monilla tavoin hyvä. Suomenruotsalaisilla on esimerkiksi ruotsinkielistä koulutusta kaikilla tasoilla, oma hiippakunta, omia lehtiä, kaksi radiokanavaa ja oma televisiokanava. Periaatteessa suomenruotsalaisten pitäisi saada viranomaisilta ja julkisilta laitoksilta palvelua ruotsiksi, mutta käytännössä ruotsinkielisen palvelun saaminen vaihtelee paikkakunnittain.

Silmiinpistävimmät suomenruotsin ja ruotsinruotsin erot ovat ääntämyksessä ja lauseintonaatiossa. Muuten voi sanoa yleisesti, että kielen erot ovat sitä suurempia, mitä epämuodollisemmasta viestinnästä on kyse. Kirjoitetussa asiaproosassa erot ovat melko pieniä, kun taas nuorison puhekieli Ruotsissa ja Suomessa kuulostaa täysin erilaiselta. Tosin myös Suomessa nuorison puhekieli vaihtelee paikkakunnittain. ”Espoolaiset nuoret eivät puhu samalla tavalla kuin nuoriso vaikkapa Pedersören kunnassa,” Martola huomauttaa.

Yksi Martolan mieliaiheista on, ettei tarkalleen ottaen voi puhua yhdenlaisesta suomenruotsista ja ruotsinruotsista, vaikka ne tietenkin ovat käteviä yleisnimityksiä. ”Minulla nousevat joskus karvat pystyyn, kun joku julistaa vuorenvarmana esimerkiksi, että kaikki suomenruotsalaiset sanovat motorkälke, kun itse asiassa aika monet käyttävät snöskoter-sanaa.”

Ruotsin kieltä huolletaan yhteistyössä

Suomenruotsalainen kielenhuolto pyrkii siihen, että samaan käsitteeseen viitattaisiin samalla termillä sekä suomenruotsissa että ruotsinruotsissa. ”Olisi tärkeää, että esimerkiksi koululaiset sekä Suomessa että Ruotsissa oppisivat samat fysiikan, biologian, matematiikan ja muiden aineiden termit. Toisaalta meidän on tietenkin luotava omat termit sellaisilla alueilla, jotka ovat nimenomaan suomalaisia,” Martola sanoo.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tehtävä kieliviranomaisena on laatia oikeakielisyys- ja asiatyylinormeja: ”Emme puutu siihen, miten ihmiset puhuvat kotonaan keittiön pöydän ääressä tai kahviloissa ystäviensä kanssa, vaikka tietenkin seuraamme kiinnostuneena kielen kehittymistä. Yleisesti ottaen Ruotsissa ruotsin kielestä annetut suositukset pätevät myös Suomessa, mutta joissakin etenkin yhteiskuntaa koskevissa tapauksissa Suomen on annettava omia suosituksiaan.”

Martola toteaa, että kielenhuoltajat voivat vain antaa suosituksia, sillä aina kieli ei kehity siihen suuntaan, mihin kielenhuolto ehkä toivoisi. Siksi onkin tärkeää, että kielen normittaminen on samassa tahdissa kielen kehittymisen kanssa. Kielineuvosto kuuntelee Kotuksen ruotsin kielen osaston mielipiteitä ruotsin kielen kehityksestä. Ruotsin kielen osasto antaa omat suosituksensa yhdessä Kielineuvoston kanssa ja tekee joskus itsekin aloitteen. ”On kuitenkin selvää, että Ruotsin yhdeksällä miljoonalla ruotsinpuhujalla on suurempi vaikutusvalta kielen kehitykseen kuin 290 000 suomenruotsalaisella,” Martola huomauttaa.

Myös termeillä on tapana syntyä niiden ihmisten joukossa, joilla on tarve puhua kyseisestä erikoisalasta. ”Kielenhuoltajien on oltava hyvin valppaina, jos ne haluavat yrittää vakiinnuttaa vaihtoehtoa jollekin termille,” Martola toteaa. ”Kieleen vakiintuneiden termien vaihtaminen voi olla hyvin vaikeaa.”

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ruotsin kielen osastolta otetaan termikysymyksissä herkästi yhteyttä Kielineuvostoon, Terminologicentrum TNC:hen tai Sanastokeskukseen, jotta tiedetään, onko termistä jo olemassa jokin suositus. Valmiin termisuosituksen puuttuessa sopivaa ratkaisua etsitään yhdessä.

Sanastokeskus tekee tärkeää työtä

Martola tutustui Sanastokeskukseen vuonna 1990 aloittaessaan työt Suomi-ruotsi-suursanakirjan parissa. Tuohon aikaan Sanastokeskus sijaitsi samassa rakennuksessa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa, joten yhteistyötä oli helppo tehdä. Sanakirjatyössä Sanastokeskus julkaisuineen on välttämätön apu. Martola näkee itsensä nimenomaan Sanastokeskuksen palveluiden käyttäjänä.

Sanastokeskuksen tehtävä suomalaisessa yhteiskunnassa on Martolan mielestä tarjota eri erikoisaloille täsmällistä ja huolellisesti läpikäytyä termistöä. Käsitteille on hyvä kirjoittaa myös määritelmät. Sanastoja laadittaessa eri erikoisalojen asiantuntijoiden ja kieliasiantuntijoiden välinen tiivis yhteistyö on erittäin tärkeää.

Martolan mukaan Sanastokeskuksen pitää markkinoida sanastojaan, jotta asiantuntijat saadaan todella käyttämään suositeltuja termejä. Jos käsitteille ei ole suomenkielisiä vastineita, kielen käyttöala kapenee ja kieli menettää asemansa suomalaisten yhteisenä kielenä.

”Mitä tulee ruotsin kieleen Sanastokeskuksen sanastoissa, pidän erittäin tärkeänä sitä, että Sanastokeskus pysyy ajan tasalla termistön kehityksestä Ruotsissa, jotta Suomessa käytetään samaa termiä samasta käsitteestä,” Martola toteaa.

Martola toivoo, että Sanastokeskus jatkaa tärkeää työtään uudistamalla olemassa olevia sanastojaan ja laatimalla uusia sanastoja eri aloille. Martola kiittelee etenkin TEPA-termipankkia, jonka kautta pääsee käsiksi monen eri alan termistöön.

Liikuntaa ja lukemista

Nina Martola harrastaa vapaa-aikanaan erilaista liikuntaa. Hän hiihtää talvisin ja pyöräilee kesäisin, käy kävelemässä ja uimassa sekä liikkuu luonnossa. Martola pitää myös lukemisesta ja pohtii aloittavansa kuoroharrastuksen uudelleen tauon jälkeen.

Martola asuu perheensä kanssa Espoossa, mutta perhe viettää paljon aikaa myös Martolan lapsuudenkodissa Mustasaaressa. Siellä Martola saa myös puhua ”oikeaa” äidinkieltään, paikallista murretta.