Erja Ailiolla on monipuolista kokemusta sosiaalialalta

Päivi Kouki

Erja Ailio toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa erikoissuunnittelijana. Hän on ollut Sanastokeskus TSK:n hallituksen jäsen vuoden 2013 alusta lähtien.

Kokemusta päivähoidon tehtävistä

Erja Ailio kertoo haaveilleensa jo ala-asteikäisenä ammatista, joka liittyisi lapsiin tai nuoriin. Siksi sosiaalialalle suuntautuminen oli helppo valinta helsinkiläiselle Ailiolle. Lukion jälkeen Ailio aloittikin opinnot Helsingin diakonissalaitoksen sosiaalialan oppilaitoksessa.

Valmistuttuaan sosiaalikasvattajaksi Ailio työskenteli liki neljäntoista vuoden ajan päivähoidon tehtävissä. Hän työskenteli niin alle kuin yli 3-vuotiaiden lasten sekä myös esikoululaisten parissa, ja erityisen kiinnostavana hän piti työtään maahanmuuttajalasten suomi toisena kielenä -opetuksessa. Paitsi lastentarhanopettajana, Ailio ehti toimia myös päiväkodin varajohtajana.

Vaikka Ailion työtehtävät ovat sittemmin vaihtuneet varsin erilaisiksi, hän sanoo saaneensa päivähoidossa työskennellessään kokemusta, joka on ollut hyödyksi myöhemminkin työelämässä. ”Yllättävän monet hiekkalaatikon lait pätevät myös hiekkalaatikon ulkopuolella”, Ailio kuvailee.

Tietohallinnon opintoja

Vuosituhannen vaihteessa esiopetusta koskeva lainsäädäntö muuttui. Uudistetun lain mukaan sosiaalikasvattajien tuli suorittaa tietty määrä esi- ja alkuopetuksen opintoja säilyttääkseen esiopetusoikeutensa, ja Ailiokin hakeutui tarjolla olleeseen täydennyskoulutukseen. Hän suoritti esi- ja alkuopetuksen approbaturin, ja kertoo innostuneensa opiskelemisesta niin paljon, että halusi jatkaa opintoja pidemmälle.

Ailio sanoo, että hän oli ollut kiinnostunut sosiaalialan kehittämistehtävistä jo ennen jatko-opintojaan, ja pitkän tähtäimen suunnitelmissa oli ollut niihin tehtäviin siirtyminen ennemmin tai myöhemmin. ”Sosiaalialalle suuntautuessani olin kuitenkin tehnyt päätöksen, että haluan ensin oppia aidosti tuntemaan alaa”, Ailio kertoo. Se, että hän päätyi opiskelemaan juuri sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallintoa, oli Ailion mukaan onnekas sattuma: Hän päätti hakea Kuopion yliopiston tarjoamaan koulutukseen nähtyään siitä mainoksen ammattilehdessä. Seuraavat vuodet hän suorittikin tietohallinnon opintoja töiden ohessa. Ailion opinnot nivoutuivat alusta asti vahvasti yhteen työelämän kanssa, sillä opintojen aloittaminen osui samaan vuoteen, jolloin Helsingin päivähoidossa aloitettiin asiakasjärjestelmän käyttöönotto.

Sosiaalihuollon tietorakenteita kehittämässä

Syksyllä 2009 Ailio viimeisteli maisteriopintojaan opintovapaalla. Pian vapaan jälkeen hän sai töitä sosiaali- ja terveysministeriön Tikesos-hankkeesta, joka toteutettiin vuosina 2005–2011. Hanketta olivat toteuttamassa Suomen Kuntaliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa, ja sen keskeinen tavoite oli vahvistaa sosiaalihuollon yhtenäistä tietopohjaa sekä luoda alalle tietotekniikkaa hyödyntäviä palvelutapoja ja toimintarakenteita. Ailio työskenteli hankkeessa aluksi Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella projektitutkijana ja hankkeen loppupuolella myös projektipäällikkönä Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa. Hänen tehtäviinsä projektissa kuului tietorakenteiden eli asiakasasiakirjarakenteiden, tietokomponenttien sekä luokitusten kehittäminen.

Tikesos-hankkeen päätyttyä vuonna 2011 vastuu sosiaalihuollon tietorakenteista siirtyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tietorakenteet ja luokitukset -yksikölle. Sattumalta yksikössä oli samoihin aikoihin avoinna erikoissuunnittelijan paikka, jota Ailio päätti hakea. Nyt takana on ensimmäinen vuosi töitä THL:ssa.

Ailion tehtäviin THL:ssa kuuluu sosiaalihuollon tietorakenteiden ja erityisesti sosiaalihuollon asiakastietomallin kehittäminen ja ylläpitäminen. Hänen työnsä sosiaalihuollon tiedonhallinnan valtakunnallisen kehittämisen parissa siis jatkuu. Ailio kokee itse työskentelevänsä edelleen vahvasti sosiaalialalla. ”Monen mielestä vaihdoin alaa lähtiessäni opiskelemaan Kuopioon, mutta omasta mielestäni työssäni on vaihtunut lähinnä näkökulma ja menetelmät,” Ailio sanoo.

Sanastotyö yhdistää ihmisiä

Terminologisen sanastotyön menetelmiin Ailio tutustui ensimmäistä kertaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon opintojen aikana, kun lehtori Sirpa Kuusisto-Niemi esitteli sanastotyön teoreettista taustaa osana laajempaa käsitetyön kokonaisuutta. Ailiolle jäi hyvin mieleen kurssilla tehty harjoitustehtävä, jossa pyrittiin määrittelemään tietohallinnon käsite. Tikesos-hankkeen myötä myös Sanastokeskus TSK tuli tutuksi, sillä Sanastokeskus oli mukana tekemässä Sosiaalipalvelujen luokituksen sanastoa ja Sosiaalihuollon asiakasasiakirjasanastoa, jotka valmistuivat osana hanketta.

Ailio kertoo, että hän kiinnostui erilaisten ryhmien dynamiikasta jo päivähoidon tehtävissä, ja pitää sitä edelleen mielenkiintoisena. Hänen mukaansa ryhmädynamiikassa halulla ymmärtää muita, yhteisen kielen etsimisellä ja parhaimmillaan sen löytämisellä on keskeinen rooli. ”Tässä mielessä lapsiryhmän arki ja vaikkapa monitieteinen yhteistyö eivät olekaan niin kaukana toisistaan kuin alkuun voisi kuvitella,” hän huomauttaa. Sanastotyön Ailio näkee tekijänä, joka voi yhdistää eri alojen ihmisistä koostuvaa ryhmää ja auttaa yhteisen kielen ja yhteisten käsitteiden löytämisessä. Siksi hänen aloitettuaan työt THL:ssa Tietorakenteet ja luokitukset -yksikön silloisen terminologin Outi Meriläisen olikin helppo houkutella Ailio entistä vahvemmin mukaan THL:n sanastotyön kehittämiseen.

Vapaa-aika liikunnan ja kulttuurin parissa

Helsingissä asuva Ailio kertoo, että lasten harrastusten takia suuri osa hänen omasta vapaa-ajastaankin kuluu junioriurheilun parissa. Hän yrittää löytää aikaa omillekin liikuntaharrastuksille, ja etenkin puutarhatyöt kotipihalla ovat sydäntä lähellä. Vastapainona urheilun parissa vietetylle ajalle ovat kulttuuriharrastukset, kuten lukeminen ja teatterissa käyminen.