Pääkirjoitus: Mikä lähteeksi?

Katri Seppälä

Suomalaiset ovat ahkeria internetin käyttäjiä. Internetistä haetaan monenlaista tietoa ja koska sitä kautta eri puolilla maailmaa tuotettu tieto on helposti saatavilla, internet sopii myös kieleen liittyvän tiedon lähteeksi – ainakin niille, jotka osaavat harjoittaa lähdekritiikkiä.

Kielen ammattilaiset saattavat epäillä maallikoiden kykyä arvioida kielilähteiden luotettavuutta ja onhan puutteellisista taidoista löydettävissä todisteitakin. Virpi Kalliokuusen artikkelissaan siteeraama tutkimus sanakirjojen käytöstä tuo kuitenkin esiin, että muutkin kuin ammattilaiset ovat kykeneviä kritiikkiin. Koska tarpeita on monenlaisia, erilaisista ja eritasoisista kielilähteistä voi kuitenkin olla hyötyä erilaisissa tilanteissa. Vaikka korkea laatu olisi maallikonkin toiveena, se ei aina välttämättä ole edellytys välttävän avun saamiseksi.

Epäluotettavat lähteet saattavat kuitenkin johtaa ikäviin tilanteisiin silloin, kun maallikko joutuu omin voimin hankkimaan tietoa erikoisalan käsitteistä. Aina ei käy niin onnellisesti kuin Pekka Kujamäen Vieraskynä-kirjoituksen esimerkkihenkilölle, sillä paitsi tieto, varsinkin väärä tieto, lisää tuskaa. Parhaassa tapauksessa omatoiminen ihminen löytää oikeaa tietoa ja saa selvitettyä asioita, mutta tiedon meressä luoviessa voi myös helposti tehdä vääriä päätelmiä.

Tieteen kansallinen termipankki -hanke on ottanut tavoitteekseen koota eri tieteenalojen käsitteistöä tutkimushankkeen ja talkooväen voimin kaikkien kansalaisten saataville. Hanke on omiaan edistämään omakielisen termistön kehittämistä ja käyttöä Suomessa. Lisäksi Tieteen termipankki voi tarjota sisältötietoa erikoisalojen käsitteistä.

Valittava tiedon esitystapa vaikuttaa kuitenkin siihen, mitä kohderyhmää aineisto parhaiten palvelee. Se mikä on hyvä yhdelle, ei välttämättä ole toimivin toiselle. Tarkan asiasisällön ilmaiseminen ei salli oikopolkuja yksityiskohtien esittämisessä, mutta kaikki eivät aina tarvitse yksityiskohtaista tietoa. Vaikka käsitetiedon esittämisessä tehtäisiinkin kompromisseja, on aineistolla kuitenkin oltava jokin ensisijainen kohderyhmä, jonka tarpeiden mukaan pyritään yhtenäiseen tiedon esitystapaan ja laatuun.

Jatkossa joudutaankin todennäköisesti kiinnittämään enemmän huomiota siihen, miten erikoisalojen tietoa tarjotaan maallikoille, sillä edelleen monipuolistuvan tekniikan käytön ja itsepalveluvaatimusten myötä kaikki kansalaiset joutuvat enenevässä määrin selviytymään yksin erikoisalojen tietoa vaativista arkisista tehtävistä. Niistä selviytymistä voitaisiin tukea selkeästi maallikoille suunnatuilla sanastoilla, mutta tällaisten sanastojen laatiminen on oma lajinsa, joka edellyttää lisäharjoitusta ammattilaisiltakin.