Isän ja lapsen isyys – selvitys monitulkintaisuudesta

Mari Suhonen

Sukulaisuussuhteita kuvaavissa viranomaisteksteissä mainitaan sekä lapsen isyys että miehen isyys. Esimerkiksi väestötietojärjestelmään on säädetty talletettavaksi lapsen ja vanhemman osalta perheoikeudellinen tieto siitä, että lapsen isyys on vahvistettu. Isyyslaissa puolestaan säädetään muun muassa miehen isyyden kumoamisen perusteista.

Miehen isyys kuulostaa luontevalta, onhan selvää että mies voi olla isä. Mutta voidaanko todella puhua lapsen isyydestä? Kysymys heräsi, kun Sanastokeskus osallistui Sosiaalihuollon tiedonhallinnan sanaston laatimiseen. Sanastossa käsitellään muun muassa isyyden selvittämiseen liittyviä sosiaalipalveluja ja asiakasasiakirjoja. Isyyden selvittäminen on

sosiaalihuollon palvelutehtävä, jonka tavoitteena on hankkia isyyden vahvistamiseen tarvittavat tiedot

Isyyden selvittämisessä annetaan sosiaalipalveluna isyyden selvittämispalvelua, joka on

sosiaalipalvelu, jossa lastenvalvoja hankkii tarvittavat tiedot isyydestä, jotta isyys voidaan vahvistaa

Sosiaalihuollossa käsitellään erilaisia isyyden selvittämiseen liittyviä asiakasasiakirjoja, joita ovat esimerkiksi

ilmoitus avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta
maistraatin tekemä ilmoitus palvelunjärjestäjälle lapsesta, joka on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja jonka isyyden vahvistamista varten tulee hankkia tarvittavat tiedot

isyyden tunnustamisasiakirja
miehen ilmoitus isyyden tunnustamisen vastaanottajalle siitä, että hän on tietyn lapsen isä

Mies voi tunnustaa isyytensä paitsi lastenvalvojalle myös tietyille muille viranomaisille.

Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimisto auttoi selvittämään ilmausten miehen isyys ja lapsen isyys mahdollisten tulkintojen kieliopillisia perusteita. Hämmennys syntyy toisaalta isyys-sanan luonteesta ominaisuudennimenä ja toisaalta genetiivimääritteen ja pääsanan erilaisista merkityssuhteista. Isä-sanasta johdettu isyys on ominaisuudennimi, joka tarkoittaa isänä olemista – aivan kuten äiti-sanasta johdettu äitiys tarkoittaa äitinä olemista. Miehen isyys tulkitaan täten genetiivimääritteen ja ominaisuudennimen sisältävänä ilmauksena niin, että mies on isyydessä tekijänä eli isänä.

Lapsen isyys kuulostaa oudolta siksi, että muotonsa perusteella senkin voidaan tulkita tarkoittavan isyyttä ominaisuudennimenä ja lasta tekijänä eli isänä. Perheoikeudellisena käsitteenä isyys-termillä ei kuitenkaan viitata isänä olemiseen vaan lapsen ja tämän isän väliseen oikeudellisesti pätevään sukulaisuussuhteeseen. Ilmauksessa lapsen isyys genetiivimääritteen ja pääsanan merkitys kuvaa siten ominaisuuden sijaan kuuluvuuden ja omistuksen kaltaisia suhteita. Siinä lapsi ei ole tekijä vaan sukulaisuussuhteen toinen osapuoli.

Miten kirjoittajan kannattaisi ottaa huomioon se, että lukijat saattavat tulkita ilmauksen lapsen isyys monilla tavoin? Kielitoimiston mukaan lapsen isyys on ymmärrettävä ilmaustapa silloin, kun sen merkitys käy ilmi tekstiyhteydestä. Esimerkiksi Helsingin sosiaali- ja terveysviraston sivustolla sitä on käytetty yksiselitteisesti:

Aina kun lapsi syntyy äidille, joka ei lapsen syntymähetkellä ole avioliitossa, lapsen isyys täytyy selvittää ja vahvistaa erikseen.

Ilman sopivaa tekstiyhteyttä se voidaan kuitenkin tulkita väärin. Kirjoittajan itsensä onkin tärkeää ymmärtää, että isyys-sanalla on kaksi eri merkitystä. Tarvittaessa nämä molemmat isyys-käsitteet kannattaa määritellä, jotta kirjoittaja osaa ilmaista lapsen isyyden merkityksen riittävän yksiselitteisesti lukijoillekin.

Lähteitä:
Isyyslaki (11/2015)
Valtioneuvoston asetus väestötietojärjestelmästä (128/2010)
Sosiaalialan tiedonhallinnan sanasto. Palveluihin, palveluprosesseihin ja asiakastietoihin liittyviä käsitteitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.